Lähtökohtaisesti muutin Kreikkaan, koska olen aina tiennyt pienestä pitäen, että Suomi ei ole minun paikkani. Tiedän, että kaikki aina sanovat, että on lottovoitto syntyä Suomeen, ja omalla tavallaan se onkin. Minulle Suomi ei kuitenkaan ole koskaan ollut sellainen paikka, jossa tunnen, että saan olla täysin oma itseni. Kreikka, sen kulttuuri, ilmasto ja elämänrytmi ovat minulle paljon sopivampia ja ovat selkeästi vaikuttaneet myös mielenterveyteeni.
Täällä en tunne olevani niin suurennuslasin alla ja ihmisiä ei kiinnosta kytätä turhanpäiten muiden tekemisiä. Kaikki huolehtivat omista asioistaan eikä kaikki ole niin justiinsa ja minuutin tarkkaa.
Kun tilaisuus muuttoon tuli, tartuin siihen epäröimättä, toivoen löytäväni paikan, jossa voin tuntea itseni aidosti vapaaksi ja onnelliseksi.

En osaa sanoa, onko Kreikka loppuelämäni paikka, mutta ainakin tällä hetkellä olen todella onnellinen ja aion pysytellä täällä varmasti vielä vuosia. Kuka tietää, mihin matkani lopulta vie, mutta juuri nyt Kreikka tuntuu oikealta paikalta minulle.
Kreikassa rakastan sitä, että ihmiset ovat todella suoria. Tähänkin kesti hetki tottua, koska Suomessa asioita usein pyöritellään, jotta ihmisille ei tulisi paha mieli. Täällä ei myöskään kuluteta energiaa turhiin draamoihin, kuten Suomessa, jossa joku söi Raijan riisivanukkaan työpaikan jääkaapista ja syyllistä etsitään viikkokausia.
Kreikassa ei pahemmin hoppuilla. Täällä ihmisillä ei ole kiire, ja kaikki ottavat rennosti. Myöhästyminen ei ole rikos. Suomessa tuntui aina siltä, että eli kiireen keskellä. Jokainen aikataulutti elämänsä hyvin tarkasti, ja piti olla aina ajoissa joka paikassa minuutin tarkkuudella, koska myöhästyminen oli paheksuttavaa.
Kaikki luulevat aina ensimmäisenä, että halusin muuttaa pois Suomesta sään takia, koska sääolosuhteet ovat kylmät ja sateiset suurimman osan vuodesta ja kesä on lyhyt ja menee nopeasti ohi. Todellisuudessa Suomen kulttuuri oli minulle vain liikaa.
Olen aiemminkin kirjoittanut Instagram-postauksessani, kuinka en ole koskaan sopinut Suomen häpeäkulttuuriin. Olen aina ollut se ihminen, joka haluaa elää, pitää hauskaa ja eläytyä. Olen täynnä intoa ja todella ulospäinsuuntautunut, ja minulle on koko elämäni ajan sanottu, että minun pitäisi rauhoittua, asettua muottiin tai olla niin kuin kaikki muut, etten herättäisi huomiota. En ole koskaan pitänyt tästä.

En vieläkään ole tottunut siihen, että Suomessa ei jaeta tunteita tai aitoja fiiliksiä ennen kuin on juotu kaksin käsin ja loppuillasta taputellaan toisiamme selkään ja kerrotaan, kuinka hyvä ystävä olet aina ollut. Kreikassa asuessani tunnen vihdoin, että voin olla oma itseni. Olen löytänyt paikkani ja voin elää tavalla, joka tuntuu minusta oikealta.
Muutama tuttava on sanonut, kuinka paljon olen muuttunut avoimemmaksi Kreikassa ja kuinka nykyään puhun avoimesti ajatuksistani sosiaalisessa mediassa. Totuus on, että olen aina ollut samanlainen ja olen aina halunnut puhua näistä asioista ääneen, mutta Suomessa en koskaan kokenut voivani tehdä niin. Suomessa en ole koskaan uskaltanut puhua, koska tuntuu, että vaivaan ihmisiä tai minulle nauretaan tai saan osakseni häpeää, jos avaan suuni ja kerron suoraan, miten asiat minun mielestäni ovat.

Vihdoin tunnen päivittäin aitoa onnea, iloa ja vapautta. Ehkä juuri siksi, että minun ei enää tarvitse vaivata päätäni asioilla, jotka Suomessa vaivasivat minua jatkuvasti. On ihan totta, että ympäristönvaihdos voi tehdä ihmeitä mielenterveydelle, eikä pelkästään sään takia, vaan ylipäätään kulttuurierojen vuoksi.
Kulttuurishokkina Suomesta tulleelle on tullut se, että täällä Kreikassa voi tehdä asioita paljon vapaammin. Kun kysyn virallisilta tahoilta, onko jokin sallittua, yleisin vastaus on: ‘Of course, this is Greece. Here, you can do anything.’ Tietysti täälläkin noudatetaan sääntöjä ja käytetään maalaisjärkeä, mutta täällä ei ole samanlaista holhousta kuin Suomessa. Täällä luotetaan siihen, että ihmiset osaavat elää omaa elämäänsä ilman valtion jatkuvaa huolenpitoa.
Vieläkään en ymmärrä, miksi aina, kun kerron, etten itse halua asua Suomessa, ihmiset ottavat sen hyökkäyksenä ja alkavat puolustelemaan sekä hämmästelemään, mikä Suomessa nyt on vikana. Se on vain minun mielipiteeni, ja minä en ole koskaan kokenut kuuluvani Suomeen. Tämä ei tarkoita, että muiden tulisi olla samaa mieltä kanssani ja kokea samoin.
Totta kai Suomessakin on loistavia asioita, joista puhun myöhemmin tässä blogissa, mutta tässä olivat pääsyyt siihen, miksi halusin muuttaa pois Suomesta. Tämä ei tarkoita, ettenkö haluaisi tulla käymään Suomessa; tahdon vain asua etäällä toisessa maassa.
Ei vastauksia vielä