Olin jo pidemmän aikaa etsinyt ulkomailta työpaikkaa tasaisin väliajoin, mutta asia monesti unohtui puoleksi vuodeksi tai jopa vuodeksi. Siihen aikaan pidin ulkomaille muuttoa jotenkin todella vaikeana prosessina ja keksin yhtenään tekosyitä, miksi nyt ei olisi kuitenkaan hyvä aika lähteä.
Tähän aikaan kotikaupunkini vanha tuttu hoiti ulkomaille töihin rekrytointia ja vuoden 2023 alussa laittoi minulle viestiä, että vieläkö ulkomaille muuttaminen kiinnostaisi. Tämä tuli varsin oivaan aikaan, koska jo kauan tuntui, että elämäni polkee vain paikallaan eikä mitään tapahdu.
Rekrytoinnista kerrottiin, että paikka Kreikkaan aukeaisi elokuussa, jos olen kiinnostunut. Kysyin mielenkiinnosta, mitä tämä prosessi vaatisi, ja minulle selitettiin hakuprosessin vaiheet. Ensimmäisenä tulisi lähettää CV ja työhakemus tähän kyseiseen työtehtävään. Jos minut valittaisiin, seuraavaksi olisi vuorossa testit ja sen jälkeen vielä videohaastattelu, jonka perusteella päätettäisiin, saanko minä paikan vai en.
Kerrankin päätin, että haluan tehdä tämän päätöksen täysin yksin kertomatta kenellekään, jotta kukaan ei pääse vaikuttamaan siihen, muutanko pois vai en, koska tätä olin aina halunnut. Siispä lähetin CV:n ja työhakemuksen. Minut valittiin, ja tein pienimuotoisen testin, jossa oli kysymyksiä ATK-taidoista sekä luetun ymmärtämistä suomen ja englannin kielestä. Testi oli kohtalaisen nopea ja helppo. Muutama päivä tästä eteenpäin sain kuulla, että pääsin testit läpi, ja vuorossa oli enää videohaastattelu.
Videohaastattelussa käytiin läpi, millaisella aikataululla pääsisin muuttamaan ja minne päin Kreikkaa haluaisin sijoittua. Lähtöpäiväksi valittiin elokuun 13., ja siihen asti minulla olisi noin 2,5 kuukautta aikaa myydä kaikki, irtisanoa asunto, irtisanoutua töistä ja hoitaa tarvittavat asiakirjat Kreikkaan muuttoa varten.
Tämän jälkeen piti käydä notaarilla hakemassa apostille-todistus ja leimaamassa tarvittavat asiakirjat. Huomio: itselläni tämän asiakirjan leimaamisen kanssa meni hieman pidempi tovi kuin oltiin suunniteltu, koska leimoissa ollaan todella tarkkoja, ne eivät saa olla haaleita, niiden pitää olla selkeitä ja hyväkuntoisia.
Sain kuitenkin kaikki tarvittavat dokumentit leimattua ja niillä sain kreikkalaisen sosiaaliturvatunnuksen, veronumeron ja sairasvakuutusnumeron.
Seuraava vaihe olikin kertoa tämä suuri salaisuus perheelle, ystäville ja kumppanille, että olen muuttamassa kahden kuukauden kuluttua Kreikkaan. Perhe ja ystävät ottivat asian todella hyvin, varmaan siksi, että he tiesivät minun aina halunneen muuttaa ulkomaille eli vihdoin unelmani kävisi toteen. Kumppanilleni hankimme myös työpaikan saman prosessin kautta tutulta rekrytoijalta, ja ei siinä kauaa mennyt, kun paikka löytyi ja muuton suunnittelu alkoi.
Aloimme myymään koko omaisuuttamme ja pakkaamaan muutamia matkalaukkuja, mitä ottaisimme Kreikkaan mukaan. Aloitimme myöskin jo Suomen päädyssä etsimään asuntoa Kreikasta. Tässä olivat onneksi apuna suomalaiset ystävämme, ketkä asuivat jo Kreikassa. Kaksi ensimmäistä viikkoa majoitusta tarjosi firma sekä lennot Ateenaan.
Kaksi kuukautta myöhemmin, vaikka se tuntui kuinka isolta urakalta myydä ja irtisanoa kaikki, selvisimme ja saimme kaiken juuri ajallaan valmiiksi. Oli aika pitää läksiäiset ja hyvästellä kaikki ystävät, halata vanhempia viimeistä kertaa pitkään aikaan ja sen jälkeen nousta koneeseen.
Lähdin yksin kaksi viikkoa aiemmin, koska kumppanilleni osui myöhempi töiden aloitus. Lento kesti noin 4 tuntia ja 30 minuuttia muistaakseni. Vastassa minua oli kuski, joka kantoi laukkuni autoon ja vei minut suoraan hotellille Piraeukseen. Ensimmäinen viikko oli alueeseen tutustumista ja vapaata, ja seuraavalla viikolla minulla alkaisi koulutus työhön.
Ensimmäiset kolme päivää tutustuin Piraeuksen satamaan ja keskustaan. Kävin myös lähisaarilla ja neljäntenä päivänä menin ensimmäistä kertaa suureen Ateenan keskustaan. Keskusta oli ensimmäistä kertaa todella vilkas ja jopa hieman shokki, koska Piraeuksen alue on huomattavasti rauhallisempaa kesäaikaan kuin keskusta. Kadut tulvivat ihmisistä niin, että hyvä kun pääsi kävelemään, joka paikassa oli turisteja ja myös hyvin paljon kodittomia katujen varsilla nukkumassa.
Ymmärrän hyvin, miksi Ateena voi pelottaa ihmisiä, jos on herkempi, koska minäkin hieman pelästyin alussa, kun kävin suuressa keskustassa. Sanoisin, että Ateenassa on tiettyä rappioromanttista viehätystä, joka ei ole välttämättä kaikkien mieleen, mutta itse koen, että tämä on juuri sellainen kaupunki, mihin minä kuulun. Loppujen lopuksi Ateena on kuitenkin kuin mikä tahansa muukin miljoonakaupunki, hyvine ja huonoine puolineen.
Samalla viikon lomalla etsin meille asuntoa, mikä oli tässä vaiheessa hieman vaikeaa, koska en tiennyt, mikä alue oli hyvää ja mikä huonoa, ja tämä on hyvin tärkeä asia tietää täällä, minkä voin sanoa nyt näin jälkeenpäin viisaampana. Myöskin elokuu ja kesäaika ovat asunnoilla ruuhkaisempaa kuin normaalisti.
Etsin Spitogatos.gr-sivustolta asuntoa ja laitoin sähköpostia varmaan noin 40 eri asuntoon. Suurimmasta osasta ei vastattu tai sitten asunnon omistajat soittivat, mutta heti kuullessaan, että puhun englantia, löivät luurit kiinni eivätkä vastanneet.
Lopulta yhdestä asunnosta vastattiin ja menin katsomaan sitä. Täällä asunnon hankkimisprosessi on paljon nopeampaa kuin Suomessa, koska asunnot ovat usein valmiiksi tyhjillään. Yleensä perinteinen kaava menee kutakuinkin näin:
- Käyt katsomassa asuntoa, päätät onko se hyvä ja otatko sen.
- Toimitat veronumeron ja tarvittavat asiakirjat vuokravälittäjälle.
- Maksat takuuvuokran ja välittäjän palkkion (jos asunnossa on maksullinen välittäjä).
- Saat avaimet.
Koko prosessissa menee yleensä keskimäärin neljä-kuusi päivää. Itse taisin mennä katsomaan asuntoa tiistaina ja sain sunnuntaina avaimen. Ja tästä asunnosta ja vuokravälittäjä-hässäkästä minulla on toinen todella paljon pidempi tarina, mikä jatkuu ensi blogipostauksessa…
Ei vastauksia vielä